Läskifobia, huolitrollaus ja tapaus Tess Holliday

05.10.2018

"Tottakai jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on, mutta runsas ylipaino nyt vain on terveydelle vaarallista ja kyllä se pitää saada myös sanoa ääneen, ei faktoja voi ryhtyä kiistämään."

Nyt käsi pystyyn jokainen, joka ei tiedä ylipainon olevan terveysriski. 

Eikö yhtään kättä? Niin arvelinkin. Siitä huolimatta ylläolevan kaltaisiin kommentteihin saa jatkuvasti törmätä niin nettikeskusteluissa kuin niiden ulkopuolellakin. 

Kyseisen kaltaista kommentointitapaa kutsutaan usein huolitrollaukseksi (concern trolling), jolla viitataan läskivihamielisyyden verhoamista terveyshuolen kaapuun. Että enhän minä pahalla, mutta kun sinulla nyt on tuota ylipainoa niin oletkos ajatellut laihduttamista, kun sehän on terveysriskikin ja kaikkea. Mitäs veikkaatte, kuinka moni ylipainoinen *ei* ole ajatellut laihduttamista koskaan? Eikö taaskaan yhtään kättä? Jännä juttu...

Läskifobialla ja läskivihamielisyydellä on monet kasvot, ja räikeimmillään se näyttäytyy "hyi vittu mikä ruma läski" -tyypisenä öyhötyksenä, mutta suurin osa läskifobiasta on huomattavasti hillitympää ja salakavalampaa. Hyvä esimerkki tästä on ylempänä mainittu huolitrollaus, jota harrastavat usein vetoavat myös ylipainon kansantaloudellisiin kustannuksiin (vihje: ylipainoisetkin maksavat veroja) ja joskus saattavat jopa sivulauseessa todeta tyyliin "ja olisit paljon nätimpikin kun vähän tuosta laihtuisit". Tutulta saattavat kuulostaa myös seuraavanlaiset kommentit:

"Tuo vaate ei oikein imartele sinun vartaloasi."

"Suosittelen tummia värejä, ne hoikentavat!"

Deittipalstalla: "Etsin sporttista ja itsestään huolta pitävää naista/miestä."

Ja niin edelleen. Nuo lausahdukset vaikuttavat ensinäkemältä harmittomilta, mutta kaikkia niitä yhdistää taustalla oleva ajatus siitä, että ylipainoisuus on lähtökohtaisesti aina huono asia ja rumaa ja jotain, mitä pitää kynsin hampain välttää tai vähintäänkin pyrkiä piilottamaan se kaikin keinoin. "Vartaloa imarteleva vaate" tarkoittaa aina pienentävää tai hoikentavaa vaatepartta, ja sporttinen, itsestään huolehtiva jne. ovat jo suorastaan klassisia eufemismeja ei-lihavalle.


Kaikki eivät kuitenkaan suostu taipumaan läskifoobikoiden tahtoon, vaan esiintyvät reilusti ja itsevarmasti juuri sellaisina kuin ovat, pukeutuen juuri sellaisiin vaatteisiin kuin heitä huvittaa ja tiukasti kieltäytyen pyytelemästä anteeksi olemassaoloaan. Kuten esimerkiksi kuuluisa plusmalli Tess Holliday, jonka taannoinen kansikuva Cosmopolitanin brittiversiossa sai huolitrollaajat riehaantumaan. 

Yksi heistä äänekkäimmistä oli Piers Morgan, joka kirjoitti Tessille avoimen kirjeen aiheesta. Tuon kirjeen voi halutessaan lukea täältä. Tekstissään Morgan syyttää Hollidayta "ylipainon glorifioimisesta" ja vetoaa mm. hänen äitiyteensä.

"Haluathan nähdä lastesi kasvavan aikuisiksi?"
- Piers Morgan

Tämä siis siitä huolimatta, että Tess ei sanallakaan "suositellut" ylipainoisuutta kenellekään, vaan yksinkertaisesti vain poseerasi uimapuvussa lehden kannessa. Hänen pelkkä anteeksipyytelemätön olemassaolonsa sai suuren ihmisjoukon provosoitumaan suorastaan raivon partaalle - ilmiö joka on monelle meistä tuttu myös omasta elämästämme tai lähipiiristämme. Jos olet lihava, et saa olla onnellinen tai tyytyväinen, vaan sinun pitää jatkuvasti selitellä itseäsi ja olemassaoloasi. Masentava ajatus, kun sitä näin ryhtyy pohtimaan, eikö totta?

Tässä blogauksessa on nyt keskitytty ylipainoon, koska valtaosa huolitrollauksesta ja ulkonäköön liittyvästä foobisuudesta ilmenee sen yhteydessä, mutta luonnollisestikin asia koskee ihan kaikkia ulkonäön ja habituksen piirteitä ja esim. naisoletettujen ihokarvoista huolitrollataan useinkin "siisteyden" ja "hygienian" nimissä. 

Laitan tähän loppuun vielä tekstin, jonka vähän aikaa sitten postasin Facebook-seinälleni, suosittelen niin Piers Morganille kuin muillekin. Ei ole lainkaan vaikeaa :) 

Mietitkö useinkin, pitäisikö sinun muistuttaa kanssaihmistäsi hänen ylipainostaan, ihottumastaan, aknestaan jne...Laadin sinulle hyvin yksinkertaisen testin, jolla voit nopeasti selvittää asian.

1. Kysy itseltäsi:
Olenko minä kyseisen henkilön lääkäri tai terveydenhoitaja tai muuten lääketieteellisessä hoitosuhteessa häneen?

2. Jos vastaus on kyllä:
Voit ottaa asian puheeksi, kunhan muistat tehdä sen potilasta kuunnellen ja kunnioittaen etkä sorru olettamiseen.

3. Jos vastaus on ei:
Älä ota asiaa puheeksi. Se ei kuulu sinulle millään lailla.


Helppoa, eikö totta?
 #kehorauha


Tamperelainen Marju on kehopositiivisuusaktivisti, joka vapaa-ajallaan harrastaa voimanostoa, kommentoi Euroviisuja ja moderoi Kehomyytinmurtajia.

Lue lisää!

Juhlapyhien aikana ruoka on usein keskiössä ja meille, joilla on ongelmallinen suhde ruokaan ja syömiseen, erityisesti yhteiset ruokailutilanteet tuottavat tavallista enemmän päänvaivaa.

MTV3 lanseerasi taannoin suuren mediahuomion saattelemana uuden tuotantokauden sarjasta Olet mitä syöt!